Kuva siskoni häistä. Kuva: Harri Joensuu.
Päätinpä ottaa tämän asian oikein kunnolla käsittelyyn, sillä olen
jo melko monessa haastattelussa saanut valottaa työni lähtökohtia.
Muutamassa jutussa ei valitettavasti ole käynyt ihan selväksi, että miksi ja miten lähdin tälle uralle.
Olen useampaan otteeseen kertonut, että kaikki hääinnostus lähti liikkeelle siskoni häistä jotka vietettiin elokuisena päivänä vuonna 2009. Kaason pesti oli unelmieni täyttymys
ja liikutuin, kun isosisko minua tähän hommaan kysyi.
Sisko & minä. Kuva: Harri Joensuu.
Hullaannuin järjestelyistä ja pidin organisoinnista. Ohjelmanumeroita oli upeaa suunnitella, samoin kuin koristeita ja tietysti etsiä sitä unelmien mekkoa yhdessä morsiamen kanssa. Kyyneleitä pyyhittiin silmäkulmista, kun morsiamen polttareissa levyttämän kappaleen siivittämänä katseltiin videoesitystä hääparin valokuvista vuosien varrelta. Ja kun Julle Kallio esitti sanoittamani kappaleen morsiusparille, pillitettiin siinä puolin ja toisin. Se päivä oli täynnä rakkautta, iloa, onnenkyyneleitä ja tunnetta.
Sitten kului kolme ja puoli vuotta kunnes oli meidän aika mennä naimisiin. Suunnittelimme (suunnittelin) häitämme tarkkaan ja harkitusti, mutta kuitenkin rennolla otteella. Oikeastaan vain vieraslistan laatiminen sai ongelmia aikaan ja stressitason nousemaan. Mutta siitäkin selvittiin.
Suunnittelut aloitettiin syyskuussa 2010, tämän blogin aloitin
elokuussa 2011 ja suuri päivämme koitti tammikuussa 2012.
21012012. Kuva: Vida Studio / Veera Korhonen.
Näiden häiden välillä ja näitä jo ennen järjestelin pienempiä ja vähän isompia kekkereitä perhepiirissä. Valmistujaiset, äitini 50-vuotisjuhlat, tupaantuliaiset... Minulle on aina ollut tärkeää, että kun juhlat järjestetään, on kaiken oltava viimeisen päälle tarjottavia, kutsuja ja koristeluja myöten. Viimeisin järjestelyni olivat lauantaiset kemut polttariporukalleni.
Hääsuunnittelijan työ oli muhinut mielessäni jo muutaman vuoden. Täysin konkreettiseksi se tuli aloittaessani tämän blogin. Tein jo tätä aiemmin tutkimusta siitä,
millainen tilanne suunnittelijoiden kentällä Satakunnassa on.
Imin itseeni häätietoutta mistä vain sitä löysin: internet, lehdet, kirjat, ihan kaikkialta.
Mietin todella kauan, että uskallanko pistää aputoiminimen pystyyn ja kokeilla siipiäni. Kun olin kartuttanut tarpeeksi tietoa ja opiskellut ilta toisensa jälkeen itsenäisesti, tein unemasta totta. Laitoin paperit vetämään ja syntyi
Lumihopea.
Aloitin ihan hiljalleen, en tehnyt mainoskampanjaa vaan ideani oli lähteä melko olemattomalla budjetilla liikkeellä. Ei kulunut kauaa, kun nettisivut ja
Lumihopean Facebook-profiili tekivät tehtävänsä yhdessä hääblogin kanssa: asiakkaita alkoi tulla.
Yritystoiminta lähti kunnolla käyntiin vasta häidemme jälkeen, sillä halusin ensin keskittyä niihin. Keräsin vuokrasomisteita takkahuoneeseemme, jotta valikoima olisi suhteellisen kattava. Tästä se kaikki lähti liikkeelle: omista unelmista ja niihin uskomisesta. Oppien ja opiskellen itse!
Tiedän sen, että mikäli en olisi laittanut yritystäni pystyyn, olisin katunut sitä. Nyt oli oikea aika uskaltaa, sillä miksi odottaa vielä täydellisempää hetkeä?
21012012. Kuva: Vida Studio.
Tällä hetkellä minulla on neljä hääparia, joiden tärkeissä juhlissa saan olla mukana. Kolmet niistä vietetään tänä vuonna, yhdet ensi vuonna. Olen myös saanut
karkkibuffetasiakkaita, josta olen erittäin innoissani. Pääsen toteuttamaan hääparien unelmia.
Alusta asti
Lumihopean ideana on ollut se, että palvelemme asiakkaita uniikisti, yksilöllisesti. Emme ota kerrallaan "liikaa" hääpareja asiakkaiksi, jotta voimme keskittyä täysillä juuri heidän upeaan päiväänsä. Tämä kun ei missään nimessä ole mitään liukuhihnatyötä.
Jo tässä vaiheessa kiitän minun rakkaita asiakkaitani:
olette ihan parhaita!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
